Ei purjehtiva ystäväni kysyi hetki sitten kaduttaako veneen osto, koska “teillä on kokoajan jotain ongelmia”. Nyt kun loppukaudesta miettii kauden saldoa, niin ehkä jotkut asiat olisivat voineet olla toisinkin.
Tilastotieto, vaikka turhakin, on aina mielenkiintoista. Loki ei ole toiminut koko kesänä, joten purjehdituista maileista ei oikeastaan ole käsitystä. GPS on sentään kertonut jonkinlaisen arvion nopeudesta, mutta trimmaamiseen apua maksimissaan 4 satelliittia ymmärtävästä laitteesta ei ole hyvin hitaan reaktionopeutensa vuoksi. Kaiku toimii suuriman osan ajasta, mikä on parempi kuin ei ollenkaan. Tuulimittaria ei ole, mutta vindex on pyörinyt ongelmitta koko kesän.
Alkukaudesta ihmettelimme koneen alle jostain kertyvää vettä ja pakoputkesta tulevan jäähdytysveden vähäistä määrää. Hieman yhteenlaskua ja vika löytyi: pakoputki halki. Vaihdon jälkeen sisälle kertyvä vesi väheni ja pakoputkesta tuleva jäähdytysvesi lisääntyi. Pakoputken hankinta oli ensimmäisen asia joka muutti aivan uudella tavalla konkreettiseksi jo etukäteen tiedetyn tosiasian veneosien korkeista hinnoista. Onhan noita ihmetelty ennenkin, mutta asia tulee aivan eri tavalla selväksi kun raha menee omalta, eikä jonkun muun, visalta.
Kikkapuomi ja ponneton kaasujousi. Kaurapuuropyörä on ollut hyvä juhta koko kesän.
Lisäksi joitain pieniä asioita on toki hajoillut pitkin kautta. Istumalaatikon pohja on halki. Etustaagin kiinnitystä on jouduttu tukemaan, kun rusti meinasi painua kannesta läpi. Purjeet osoittautuivat tavallistakin hyödyllisemmiksi, kun toinen potkurinlapa päätti hylätä varustamomme. Mutta mitäpä pienistä, kun vene kelluu ja masto on pystyssä.
Tässä muutamia esimerkkejä kesän varrelta, mutta onneksi Suomen talvi on pitkä, kuten huoltolistakin.
Wally Kruunuvuorenselällä. Onneksi ei ole tuollaista, kun isommasta veneestä on vain isommat murheet
Ei mitään mainintaa päähän putoilevista valaisimista…mutta se on aika pientä, ei häiritse purjehdusta.