Alkuperäinen suunnitelma vain satamayöstä muuttui satamapäiväksi, kun tuuli ei ennusteiden mukaisesti laskenutkaan vaan pyöri koko seuraavan päivän yli 40 solmussa.
Meidän rantapäivänämme ei auringonottajia näkynyt, vain muutama hurjaa vauhtia liikkuva liitovarjo.
Aamupäivän käytimme veneen ihmettelyyn ja iltapäivällä päätimme lähteä tutustumaan lähiympäristöömme. Otimme bussin ja matkustimme sillä IJmuidenin keskustaan. Jo matkalla huomasimme kaiken olevan kiinni. Hetken pohdisekelun jälkeen totesimme viikonpäivän olevan sunnuntai, olisi kai pitänyt yrittää ajatella viikonpäiviä ennen veneeltä lähtöä. Kun nyt kaupungille oli lähdetty päätimme käydä edes syömässä, vaikka avoinna olevan ruokapaikan löytäminen tuottikin vaikeuksia.
Vietin muutama vuosi sitten useamman kuukauden Hollannissa eivätkä kokemukseni olleet vain positiivisia, mutta ainakin tällä kertaa kokemus oli iloinen yllätys. Paikka ei näyttänyt luokseenkutsuvalta, mutta ovella oleva kyltti lupasi ruokaa ja ravintola oli auki. Sisällä erittäin ystävällinen tarjoilija kysyi juomatoiveet, tiedusteli mistä olemme kotoisin, pahoitteli, ettei ruokalistaa ollut kuin hollanniksi, mutta lupasi kääntää listan meille ja poistui hakemaan juomia. Oletin tietenkin saavani ruokalistasta suullisen käännöksen, mutta toisi kävi. Juomien mukana pöytään tuli myös suomeksi käännetty ruokalista. Käännös oli tehty jollain ilmaiskäännösohjelmalla. Se oli hieman huvittava, mutta ymmärrettävä.
Ruokalista 'Lunch' ja käännös 'Leivonnaiset'.
Kaikin puolin mukavan lounaskokemuksen kruunasi vielä takaisin satamaan saatu kyyti. Kun olimme tilaamassa laskua ei mukavaa tarjoilijaamme näkynyt enää missään ja saimme laskun toiselta tarjoilijalta. Päästyämme ravintolaa lähinnä oleviin liikennevaloihin pysähtyi juuri työvuoronsa lopettanut tarjoilijamme samoihin valoihin ja tarjoutui heittämään meidät takaisin veneelle.
Päästyämme takaisin veneelle pohdimme hetken pitäisikö tutkia milloin virrat ovat suotuisia pääsylle Kielin kanavaan, mutta luovuimme ajatuksesta. Purjevene on kuitenkin nopeudeltaan aina hyvin epävarma eikä 200 NM matkaa ei voi arvioida 5-6 tunnin tarkkuudella. Haaveena oli päästä yhdellä legillä suoraan Kielin-kanavan sulkujen sisäpuolelle, mutta saavuimme Cuxhaveniin tankkaamaan juuri kun virta oli kääntymässä. Virtaa vastaan eteneminen suluille olisi tuskastuttavan hidasta, joten siirsimme lähdön aamuun ja myötävirtaan. Illan käytimme hyödyksi lainaamalla Cuxhavenin sataman ilmaiseksi tarjoamia polkupyöriä joilla pääsi näppärästi ruokakauppaan ja takaisin.
Yöllä matkalla Cuxhaveniin näimme tähän mennessä ehdottomasti hienoimmat koskaan meressä näkemäni fosforit. En ole koskaan aiemmin nähnyt, että koko meri kimmeltäisi kuin kuunsilta ja meressä heijasteleva fosfori veisi hämäränäön. Kummallinen fosfori-ilmö tuli ja meni, ilmeisestikin virtojen mukana, ja oli hämmentävää siirtyä yön aikana useita kertoja pimeydestä valoon ja taas takaisin pimeyteen. Yhden kerran keulan eteen ilmestynyt fosforivana säikäytti pahemman kerran, kun kieltäydyin uskomasta sitä vain fosforiksi vaan olin hetken jo varma että olin ajamassa johonkin kiinteään ja valaistuun.
Hieno vanha silta, roikkuva lossi ja vihreää maisemaa.
Eteukäteen olin odottanut Kielin kanavaa mielenkiinnolla, kuten aina muitakin uusia kokemuksia, mutta se osoittautui juuri siksi mitä olin pelännytkin. Päivän mittainen koneilu, mistä uutuuden viehätys katoaa ensimmäisen tunnin jälkeen. Muutama hieno silta ja pari ahtaan tuntuista ohitusta, kun näkyvissä oli useampikin rahtilaiva, tarjosivat hieman vaihtelua, mutta aika vähän koko päivän viihdykkeeksi.
Kielin päässä saimme veneeseen täydennystä yhden gastin verran. Olimme tietenkin jo huomanneet varusteissamme kaikenlaisia puutteita, joista osan olimme ilmoittaneet Suomeen. Eniten odotimme saavamme vihdoin Suomen lipun. Lähtöhässäkässä lippu oli jäänyt meiltä ostamatta, kun kahdesta ensimmäisestä kaupasta oli löytynyt vain tyhjä kolo ja hintalappu hyllyn reunassa. Gasti toi mukanaan pienen lipun ja kertoi että isoja ei ole. Jääkiekon mm-kullan vuoksi kaikki vähänkään isommat Suomen liput on myyty loppuun ja toimitusaika uusille on kuukausia.
Lähtö Kielistä oli todella hieno. Aluksi luulimme, että alkamassa oli joku isompikin purjehduskilpailu, mutta ilmeisestikin kaikki sadat veneet olivatkin vain viettämässä vapaapäivää kaunissa säässä. Venemäärä muistutti taas lajin pienuudesta Suomessa. Sopivasta tuulesta ja kisakumppaneista innostuneena vedimme myös genaakkerin ylös. Iloa ei vain jatkunut kovin pitkään. Tuntia myöhemmin genaakkeri roikkui muodottomana mastossa, muut veneet olivat kadonneet ja me käynnistimme moottorin.
Yksinäinen aamu jossain eteläisellä Itämerellä. Tuulimittarin mukaan tuuli 9 solmua, tosin luottamus siihen oli mennyt jo paljon aikaisemmin.
Moottori työnsikin meitä lähes puolet loppumatkasta. Kielistä lähdön jälkeen pysähdyimme kaksi kertaa, tankkeihin vettä ja löpöä, mahoihin pizzat ja alle kolmen tunnin pysähdyksen jälkeen takaisin merelle. Onneksi kolmella purjehtijalla vahtilista tarjosi enemmän kuin riittävästi vapaa-aikaa.
Olisi kiva päästä ajan kanssa ihmettelemään etelä-Ruotsia, Tanskaa ja pohjois-Saksaa. Koskakohan siihen olisi mahdollisuus?
